ehkä olet kohdannut asiakkaan, jolla on seuraavat seikat: hän on oleskellut laittomasti yli vuoden, poistunut Yhdysvalloista, mikä on aiheuttanut kymmenen vuoden riman, mutta hänet on myöhemmin otettu takaisin. Nyt hän on valmis muuttamaan. Jatkuiko kymmenen vuotta paluun jälkeen vai pitääkö se aika käyttää Yhdysvaltojen ulkopuolella? Vastaus ratkaisee, tarvitseeko asiakkaan hakea poikkeuslupaa lainvastaisesta oleskelusta status-tai maahanmuuttajaviisumivaiheessa. Jos nämä kymmenen vuotta ovat jatkuneet kantajan oleskellessa Yhdysvalloissa ja ne ovat nyt kuluneet umpeen, harjoittajat ovat — vaihtelevalla menestyksellä — väittäneet, ettei kantajan tarvitse hakea lainvastaista maahantulokieltoa. Valitettavasti yksikkö ja hallinnollinen muutoksenhakuelin eivät ole kyenneet esittämään virallista tai edes johdonmukaista tulkintaa. Tässä artikkelissa yritetään esittää perustelut ja tiivistää nykyiset päätökset.
lakisääteinen kieli
perussäännön mukaan hakijaa, joka on oleskellut laittomasti yli 180 päivää mutta alle vuoden ja joka on vapaaehtoisesti poistunut Yhdysvalloista, ei voida ottaa tutkittavaksi kolmeksi vuodeksi ”lähtö-tai poistumispäivästä” lukien.”INA § 212(a)(9)(B)(i) (I). Sen mukaan hakija, jolle on kertynyt vähintään vuosi laitonta oleskelua ja joka poistuu maasta, jätetään tutkimatta kymmeneksi vuodeksi. INA § 212(a)(9)(B)(i) (II). Poikkeuslupa on saatavilla niille hakijoille, jotka voivat osoittaa äärimmäisiä vaikeuksia vaatimukset täyttävälle sukulaiselle, joka määritellään Yhdysvaltain kansalaiseksi tai lailliseksi pysyväksi asukkaaksi (LPR), puolisoksi tai vanhemmaksi. INA § 212(a)(9)(B) (v).
perussäännössä ei sanota, mihin kolme tai kymmenen vuotta on käytettävä; voidaanko ne käyttää Yhdysvaltojen sisällä vai pitääkö ne käyttää ulkopuolella?
käytännön näkökohdat
ottaen huomioon, että kolmen tai kymmenen vuoden määräaika alkaa lähtiessä, Yhdysvaltoihin laillisesti ei – maahanmuuttajina pyrkivien olisi joko päästävä ehdonalaiseen Yhdysvaltoihin INA § 212(d)(5) nojalla tai heille olisi myönnettävä vapautus INA § 212(d)(3)(a) nojalla. Tämä vapautus tehdään lomakkeella I-192, ja sen tekee konsuli-tai Tulli-ja Rajavartiolaitos. Poikkeusluvan myöntämisestä päätettäessä on otettava huomioon rikoksen luonne ja päivämäärä, hakijan luonteen mahdollinen kuntoutuminen sekä hakijan ehdottaman Yhdysvaltoihin suuntautuvan matkan välttämättömyys tai kiireellisyys. 9 FAM 305,3-11(B).
Jos hakija olisi käynnistänyt kymmenen vuoden lainvastaisen oleskelukiellon ja palannut Yhdysvaltoihin kyseisen kymmenen vuoden jakson aikana ”ilman maahantuloa”, hän olisi laukaissut ”pysyvän asianajokiellon” INA § 212(a)(9)(c)(i)(i) (i) (i)) nojalla. Heitä ei voitaisi hyväksyä, ennen kuin he olisivat lähteneet Yhdysvalloista, pysyneet ulkomailla kymmenen vuotta ja sitten heille olisi myönnetty ”waiver” (suostumus hakea uudelleen), joka on jätetty lomakkeella I-212. INA § 212(a)(9) (C) (ii).
näin ollen kysymys siitä, onko kolmen vai kymmenen vuoden ajanjakso vietettävä ulkomailla, koskisi vain yhtä seuraavista olosuhteista:
- hakija käynnisti kolmen vuoden asianajoajan ja palasi laittomasti Yhdysvaltoihin kyseisen kolmen vuoden määräajan kuluessa;
- hakija pani vireille kolmen tai kymmenen vuoden asianajo – oikeuden, ja hänet tarkastettiin myöhemmin ja hyväksyttiin Yhdysvaltoihin kyseisen kolmen tai kymmenen vuoden ajanjakson aikana; tai
- hakija käynnisti kolmen tai kymmenen vuoden asianajo-oikeuden ja pääsi sen jälkeen ehdonalaiseen Yhdysvaltoihin kyseisen kolmen tai kymmenen vuoden ajanjakson aikana.
huomaa, että jotkut myöhemmin tarkastetut ja hyväksytyt hakijat ovat saattaneet palata Yhdysvaltoihin käyttämällä aiemmin myönnettyä viisumivapautta. Jotkut ovat saattaneet palata petoksen tai vääristelyn kautta, mikä on erillinen tutkimatta jättämisen peruste. Muut ovat saattaneet saada muodollisen nonimmigrant-poikkeusluvan, joka ei luopuisi laittomasta läsnäolorivistä aseman tai maahanmuuttajaviisumin säätämisvaiheessa.
USCIS Policy
virasto ei ole koskaan asettanut kelpoisuusvaatimuksia laittomasta läsnäolosta luopumiselle Adjudicator ’ s Field Manual-tai USCIS Policy Manual-Käsikirjassa. Tämän vuoksi virastolla ei ole virallista kantaa siihen, pitääkö luvattoman oleskelun kolmen vai kymmenen vuoden aika käyttää Yhdysvaltojen ulkopuolella sen jälkeen, kun se on käynnistynyt lähdöstä.
kuitenkin USCIS: n Pääasianajajan 14.heinäkuuta 2006 päivätyssä mielipidekirjoituksessa virasto totesi, että ”tutkimatta jättämisen määräaika jatkuu…jos ulkomaalainen pääsee ehdonalaiseen Yhdysvaltoihin tai hänet hyväksytään laillisesti maahantulokieltoon pykälän 212(d)(3) nojalla, huolimatta siitä, että häntä ei voida ottaa tutkittavaksi pykälän 212(a)(9)(B) nojalla.”Kirjeessä selvennettiin, että kolmen tai kymmenen vuoden tutkimatta jättämisen määräaika ei jatkuisi Yhdysvalloissa ”kenenkään sellaisen ulkomaalaisen osalta, jolla on jo pykälän 212(a)(9) mukainen asianajolupa ja joka myöhemmin saapuu Yhdysvaltoihin laittomasti” tai sellaisen henkilön osalta, joka ”saapuu laillisesti (kuten ehdonalaiseen vapauteen tai tilapäiseen maahantulokieltoon pykälän 212(d) (3) nojalla) ja joka pysyy tällaisen luvan ulkopuolella.”Siksi, jos henkilö tuli laillisesti tai oli ehdonalaiseen sisällä kolmen tai kymmenen vuoden ajan, aika jatkuisi, kun henkilö oli Yhdysvalloissa, mutta vain sallitun ajan aikaan ottamista tai ehdonalaiseen, ellei jatkettu. Sen jälkeen ” hän saattaa laukaista uuden. tai laajentaa olemassa olevaa 212 kohdan a alakohdan 9 alakohdan mukaista tutkimatta jättämistä koskevaa estettä lähdettäessä.”
myöhemmin Janille päivätyssä päälakimiehen mielipidekirjoituksessa. 6, 2009, virasto toisti päätelmänsä, jonka mukaan tutkimatta jättämisen määräaika jatkuu Yhdysvalloissa, kun on kyse henkilöstä, joka on laillisesti hyväksytty ei-maahanmuuttajaksi tai ehdonalaiseen vapauteen 212§: n d momentin 3 kohdan mukaisesti, huolimatta siitä, että häntä ei ole otettu tutkittavaksi 212§: n a momentin 9 momentin b alakohdan mukaisesti. Se kuitenkin lisäsi, että ” tämä tulkinta ei auta muukalaista, joka palaa Yhdysvaltoihin tai jää sinne laittomasti.”
ainakin yhdessä USCIS: n piirijohtajapäätöksessä virasto pyrki tekemään analogian INA § 212(a)(9)(a) – kohtaan ja karkottamis-tai maastapoistamismääräyksen saaneiden henkilöiden kaltereihin. Näitä hakijoita ei voida ottaa tutkittaviksi, ennen kuin he ovat oleskelleet Yhdysvaltojen ulkopuolella tarvittavan ajan karkottamis-tai maastapoistamispäivän jälkeen. Virasto viittaa asetukseen, jonka mukaan hakijan, joka on ”karkotettu tai viety pois Yhdysvalloista ja joka hakee viisumia, maahanpääsyä Yhdysvaltoihin tai aseman muuttamista, on esitettävä todiste siitä, että hän on oleskellut Yhdysvaltojen ulkopuolella karkotuksen tai maastapoistamisen jälkeisen paluun edellyttämän ajan.”8 CFR § 212.2 (a).
virasto toteaa, että sekä 212(a)(9)(A) että (B): n ”poikkeuslupa” käyttää samaa lakisääteistä kieltä—”hakee jälleen sisäänpääsyä”—ja että sille olisi annettava sama määritelmä. Koska INA § 212(a)(9)(A): ssa esitetty tutkimatta jättämisen peruste on edeltänyt vuonna 1996 tehtyä lakimuutosta, joka lisäsi INA § 212(a)(9)(b): n, ja vakiintuneen tulkinnan mukaan viiden tai kahdenkymmenen vuoden ajanjakso on vietettävä ulkomailla, piirijohtaja väitti, että samaa tulkintaa olisi sovellettava niihin, jotka ovat lainvastaisen oleskelun alaisia. Se viittaa oikeuskäytäntöön, jossa sovelletaan lainsäädännöllisiä tarkoitusperiä koskevia yleisiä periaatteita.
mainitussa asetuksessa selvennetään myös, että takaisinotto ei-maahanmuuttajana, johon sovellettiin 212 artiklan a kohdan 9 alakohdan a alakohdan mukaisia perusteita, ei ”keskeytä viiden tai kahdenkymmenen peräkkäisen vuoden poissaolovaatimusta”, jos henkilö palaa maahan sen jälkeen, kun hänelle on myönnetty INA: n 212§: n d momentin 3 kohdan mukainen ”vapautus”. 8 § CFR 212.2 (a). Näin ollen ei-maahanmuuttajan paluu ilman poikkeuslupaa keskeyttäisi tarvittavan ajan kulun, ja kaikki Yhdysvalloissa vietetty aika verottaisi sen juoksemista. Yksikkö soveltaa tätä samaa periaatetta niihin, jotka ovat lainvastaisen asianajolain alaisia ja jotka tulevat uudelleen maahantulokieltoon ilman, että heille on ensin myönnetty 212 artiklan d kohdan 3 alakohdan mukainen vapautus.
tämä perustelu kuitenkin hajoaa, koska vuoden 1996 lailla poistettiin aiempi tutkimatta jättämistä koskeva peruste niiden osalta, jotka oli ”suljettu pois” tai ”karkotettu”, ja otettiin INA: n 212§: n a momentin 9 kohtaan kokonaan uusia käsitteitä, kuten maasta poistaminen, nopeutettu poistaminen, kymmenen vuoden rima, ja korvattiin käsite ”poissulkeminen” käsitteellä ”Tutkimatta jättäminen.”Hallinnolliset tulkinnat aiemmasta lakisäännöksestä eivät siis olisi sovellettavissa.
myöskään nykyinen piirijohtajan mainitsema asetus ei edes määrää tätä lain pykälää. Kuten Bia löytyy Re Torres-Garciasta, 23 i&n Joulukuu. 866, 874(BIA 2006):
- 8 CFR § 212.2: n kielestä, rakenteesta ja sääntelyhistoriasta käy selvästi ilmi, että asetusta ei julkaistu lain nykyisen pykälän 212(a) (9) täytäntöönpanemiseksi. Sen sijaan se julkaistiin vastauksena vuoden 1990 maahanmuuttolain mukanaan tuomiin merkittäviin lakimuutoksiin.
ennen vuoden 1996 muutosta voimassa ollut laki säädettiin vuonna 1990 ja se määräsi ”poissuljetuille” ulkomaalaisille viiden vuoden riman ja törkeästä törkeästä rikoksesta tuomituille 20 vuoden määräajan. Current INA § 212(a)(9)(a)(ii)(II) asettaa viiden vuoden bar niille, joihin sovelletaan nopeutettua poistamista, kymmenen vuoden tutkimatta jättämisen määräaika niille, jotka on määrätty poistettavaksi maahanmuuttotuomari, ja tekee niistä tuomitut törkeistä rikoksista tutkimatta pysyvästi.
hallinnollinen Oikeuskäytäntö
USCIS: n päätökset
vuonna 2014 julkaisemattomassa BIA: n päätöksessä lautakunta katsoi, että oikaisuvaatimuksen hakijan, joka oli käynnistänyt 212(a)(9)(A): n mukaisen kymmenen vuoden riman ennen poistamista ja joka oli otettu takaisin tuona aikana vääristelyn vuoksi, ei tarvinnut hakea I-212-poikkeuslupaa, koska nämä kymmenen vuotta olivat jatkuneet hänen ollessaan Yhdysvalloissa. Lautakunta totesi, että ” laissa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että poistumisajan ja maahanpääsyn hakemisajan välinen kymmenen vuoden ajanjakso olisi vietettävä Yhdysvaltain ulkopuolella. Vaikka 212 kohdan a alakohdan 2 alakohdan a alakohdan ii alakohtaan sisältyy poikkeus, jonka mukaan niiden, jotka hakevat maahanpääsyä Yhdysvaltoihin 10 vuoden kuluessa, on haettava maahanpääsyä Yhdysvaltojen ulkopuolelta, poikkeusta ei sovelleta vastaajaan, joka hakee maahanpääsyä yli 10 vuoden kuluttua maastapoistamisestaan.”Lautakunta erotti toisistaan 212(a) 9) (a)Tutkimatta jättäminen, mikä ei merkitse sitä, että määräaika on käytettävä Yhdysvaltojen ulkopuolella, toisin kuin 212(a) 9)(C)(i) (I) Tutkimatta jättäminen, joka sisältää kyseisen valtuutuksen ennen kuin se on oikeutettu poikkeuslupaan.
USCIS: n kannan luultavasti selvimmin torjui Bia, jonka mukaan pykälä 212(a)(9)(B) ei edellyttänyt, että kolmivuotiskautta vietettäisiin Yhdysvaltojen ulkopuolella edes laittomasti palanneelta henkilöltä. Jose Armando Cruz, A087-241-021 (9.Huhtikuuta 2014). Julkaisemattomassa ratkaisussaan se katsoi, että henkilö, joka oli pannut vireille kolmen vuoden riman, palannut Yhdysvaltoihin ilman tarkastusta 18 kuukautta myöhemmin ja hakenut oikaisua yli kolme vuotta lähtönsä jälkeen, ei ollut jätettävä tutkimatta, koska kolme vuotta oli jo kulunut.
se katsoi, että pykälä 212(a)(9)(B) ”on aina tulkittu ennakkotapauksissamme siten, että sillä luodaan tilapäisiä 3 – ja 10-vuotisia estoja (lain pykälässä 212(a)(9)(b)(i)(i) ja (II)) ulkomaalaisen hyväksyttävyydelle sen jälkeen, kun hän on ollut laittomasti maassa (vastaavasti) yli 180 päivää tai 1 vuosi tai enemmän., ”toisin kuin kohdassa 212 (a) (9) (C), jossa luodaan” pysyvä palkki.”
se katsoi, että sopeutumiseläkkeen hakija ”hakee maahanpääsyä” erotukseksi laittomasti maahan tulleista ja ”hakeneista maahanpääsyä hakeneista.”Pykälän 212(a) (9) (B) palkit liitetään vain henkilöön, joka on lähtenyt ”ja hakee uudelleen maahanpääsyä” kyseisen ajan kuluessa. BIA: n mukaan kongressi ymmärsi näiden termien eron, koska se käytti jälkimmäistä luodessaan virheellisen tutkimatta jättämisperusteen niille, jotka ”hakevat tai ovat hakeneet” viisumia. Laittomien läsnäolopatukoiden soveltaminen niihin, jotka palasivat Yhdysvaltoihin laittomasti kolmen tai kymmenen vuoden kuluessa, merkitsisi ”pysyvän baarin” luomista, mitä kongressi ei tarkoittanut. ”Juuri ulkomaalaisen laiton läsnäolo, jota seuraa hänen poistumisensa Yhdysvalloista, antaa aiheen (väliaikaiseen) tutkimatta jättämistä koskevaan perusteeseen eikä itse tekoon palata Yhdysvaltoihin Asianajajaliiton voimassaoloaikana.”
neljä vuotta myöhemmin lautakunta päätyi samaan päätelmään, joka perustui samoihin perusteluihin toisessa julkaisemattomassa päätöksessä, jossa oli samanlaisia tosiseikkoja: oikaisun hakija oli asettanut kolmen vuoden riman, palannut laittomasti tämän kolmen vuoden aikana ja hakenut oikaisua yli kolme vuotta myöhemmin. Jose Tapia-Cervantes, A208-939-645 (Joulukuu. 21, 2018). Bia katsoi, ettei hakijan tarvinnut hakea vapautusta, koska kolmen vuoden määräaika oli jo kulunut umpeen. ”Ottaen huomioon tämän monitulkintaisen kielen sekä sen valon, jonka tässä mainitut viranomaiset ja lakihistoria ovat antaneet tämän kielen merkitykselle, voimme päätellä, että lain 212§: n a momentin 9 momentin b alakohta luo tilapäisen esteen tutkittavaksi ottamiselle. Näin ollen olemme vakuuttuneita vastaajan väitteestä, jonka mukaan hän haki maahanpääsyä yli kolme vuotta sen jälkeen, kun hänen tutkimatta jättämistä koskeva määräaikansa päättyi, kun hän palasi Meksikoon maaliskuussa 2006.”
kuitenkin yhdessä USCIS: n päätöksessä, joka tuli 5.joulukuuta 2017, piirijohtaja totesi, että hakija, joka oli käynnistänyt kymmenen vuoden laittoman oleskelukaaren, mutta palasi kuukausia myöhemmin visa waiver-ohjelmaan, ei ollut täyttänyt kymmenen vuoden asianajajakuntaa, koska hän ei ollut ensin saanut ei-maahanmuuttokieltoa. Kun piirijohtaja totesi, että kymmenvuotinen Asianajajaliitto ei ollut toiminut kantajan ollessa Yhdysvalloissa, hän totesi, että”vaikka paluusi oli menettelyllisesti säännöllinen”sisäänpääsy” Quilantanin Asian nojalla, I&n Dec. 285 (BIA), se ei ollut aineellisesti lainmukainen, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset olivat olemassa lainvastaisesti.”
johtopäätös
koska johtokunnan päätöstä viraston tulkinnasta ei ole julkaistu, ammatinharjoittajien olisi edelleen väitettävä, että asiakkaiden, jotka ovat lähteneet ja käynnistäneet kolmen tai kymmenen vuoden lainvastaisen oleskelukaaren, ei tarvitse viettää kyseistä aikaa Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tämä argumentti on vahvin niille, jotka otettiin takaisin tai ehdonalaiseen, ja palvelu näyttäisi olevan samaa mieltä, ainakin sen ajan henkilö oli varattu. Mutta myös ne, jotka käynnistivät kolmen vuoden riman ja palasivat laittomasti, voisivat vedota julkaisemattomiin BIA: n päätöksiin, joissa todetaan, että tutkimatta jättämisen aika jatkuu riippumatta siitä, miten henkilö palautettiin. Koska ei ole hallinnollinen muutoksenhaku Mukauttaminen status denials, useimmat asiakas valitsisi jättää lainvastainen läsnäolo luopuminen sijaan seistä periaatteessa. Mutta jos luopuminen evätään ja asiakas asetetaan poistamismenettelyyn, vaihtoehtoja voi olla rajallisesti.