varhaisimpana Raamatun ulkopuolisena kristillisenä tunnustuksellisena asiakirjana Apostolinen uskontunnustus on kestänyt ajan koetuksella uskontunnustuksen oikeaoppisuuden huomattavimpana testamenttina. Jeesuksen varhaisimpiin lähetystyöntekijöihin luettu uskontunnustus jäsentää sen perusajatus, Mitä kristittynä oleminen merkitsee, lyhyeksi yhteenvedoksi, joka osoittaa vääräksi sen, mitä se julistaa, syvyyden ja rikkauden.
Apostolinen uskontunnustus
uskomme Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan tekijään,
ja Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan poikaansa, Herraamme:
joka tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä,
Neitsyt Mariasta syntynyt,
kärsinyt Pontius Pilatuksen alaisuudessa,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin;
(hän laskeutui helvettiin.) 1
kolmantena päivänä hän nousi jälleen kuolleista;
hän nousi taivaaseen,
ja istuu Jumala Isän oikealla puolella;
josta hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
uskomme Pyhään Henkeen;
the holy catholic church; 2
the communion of saints;
the forgiveness of sins;
the resurrection of the body;
and the life everlasting.
1tämä lauseke ei esiinny varhaisimmissa viestimissä. uskontunnustuksesta, mutta siitä on tullut osa perinteistä muotoilua.
2tämä lauseke ei viittaa roomalaiskatoliseen kirkkoon, vaan pikemminkin universaaliin kirkkoon kokonaisuutena.
mikä on apostolinen uskontunnustus?
1. Doksologinen tunnustus
on mahdollista, että uskontunnustus on tullut meille niin tutuksi, että olemme sokeutuneet joillekin sen ainutlaatuisille ominaisuuksille. Uskontunnustus ei ole vain oppien luettelo, vaan se on muotoiltu tunnustukseksi. ”Me uskomme”, se kehottaa meitä sanomaan. Uskontunnustuksen vilpitön lausuminen vaatii uskoa Jumalaan, joka on saanut nämä suuret asiat aikaan, ja uskoa siihen, että nämä suuret asiat on suoritettu.
näin Apostolinen uskontunnustus ei ole vain teologiaa, vaan doksologiaa, ja koska se niin usein sisältyy kristillisten jumalanpalvelusten liturgiaan, se on tarkoitettu lausuttavaksi yhdessä, uskovien joukkona, jumalanpalveluksena.
uskontunnustus on tunnustus sanan varsinaisessa merkityksessä: kristityt tunnustavat uskontunnustuksella, että nämä ovat asioita, joihin heidän täytyy uskoa pelastuakseen.
2. Evankeliumin julistus
uskontunnustus on kertomus ja kertoo evankeliumin tarinan!
- aloittaen ainoasta todellisesta Jumalasta—joka on itseriittoinen ja tyhjän tarpeessa-luoden kaikkeuden.
- sen jälkeen se jatkaa yksityiskohtaisesti Jumalan ruumiillistumista lihassa, antaen meille historiallisen yksityiskohdan Kristuksen syntymästä sekä elämästä ja kuolemasta.
- sitten se siirtyy seuraavaan juonipisteeseen grand tale of redemption: the resurrection; then the ascension.
- ja tästä syystä Pyhä Henki, joka on kolmiyhteisen jumaluuden kolmas persoona, ilmestyy vasta uskontunnustuksen loppuosassa. Hengen tunnustaminen osuu kerronnallisesti yhteen Hengen lähettämisen kanssa helluntaina Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Henki voimaannuttaa Kristuksen evankeliumin sitten rakentamaan kirkkoa, yhdistämään pyhät hengessään ja pelastamaan eksyneet.
- lopuksi uskontunnustus päättyy uuteen alkuun, kun Kristuksessa kuolleet herätetään turmeltumattomina ja Herran paluu tuo ikuisen ilon uusiin taivaisiin ja uuteen maahan. Tätä” iankaikkinen elämä ” vastaa – sitä, että Jeesus uudistaa kaiken, ei vain sitä, että saamme lipun taivaaseen, kun kuolemme.
kun luemme uskontunnustuksen tällä tavalla, silloin—doksologisena tunnustuksena ja Raamatun evankeliumitarinan julistuksena-autamme itseämme näkemään vanhojen tuttujen säkeiden voimakkaan syvyyden ja kauneuden.
mistä Apostolinen uskontunnustus on peräisin?
Apostolinen uskontunnustus ei ole teologien keksintö, kuten ei myöskään apostolien keksintö. He tietysti muotoilivat sen, mutta se tuli siitä, mitä todella tapahtui historiassa ja mitä todella tapahtui heidän sydämissään ja elämässään sen seurauksena, mitä todella tapahtui historiassa.
parhaimmillaan emme olisi Jumalan väliintuloa lukuun ottamatta luoneet filosofiaa, joka tunnustaisi Jumalan ylimmyyden ja kirkkauden. Meidän uskontunnustuksemme olisi vakuuttanut (ei tunnustanut) meidän aikaansaannoksemme. Se sisältäisi lauseet ”ajattelemme” ja ” tunnemme.”Mutta apostolisen uskontunnustuksen keskiössä oleva evankeliumi on sen tunnustavien elämien leikkaaja. Se ”tekee ” tunnustuksen”, jonka uskomme.”
apostolisen uskontunnustuksen merkitys: Jumala, Isä Kaikkivaltias
”me uskomme”, uskontunnustus sanoo, ei joihinkin jumaliin (ikään kuin useita jumaluuksia olisi olemassa) tai Jumalaan (ikään kuin Jumala olisi jokin epämääräinen, tuntematon korkeampi voima, jonka toivomme olevan olemassa). Siinä sanotaan:” Me uskomme Jumalaan.”Tunnustuksen sanamuoto takaa eksklusiivisuuden ja identiteetin. Tämä Jumala on ainoa tosi Jumala.
Emme ole ”taivaan ja maan tekijä.”Jumala on. Taivas ja Maa eivät vain ilmestyneet taianomaisena itsensätoteutumisen hetkenä; ne eivät vain aina olleet olemassa; ne eivät vain kehittyneet sattumien kautta. Jumala teki ne. Se on (osa), mikä tekee hänestä Jumalan-hän on kaiken tekijä.
kuka on Jumala?
”Jumala…”
Jumala on persoona, mutta hän ei ole kuolevainen tai luotu persoona. Jumala on henki, joten hän on täydellinen, ikuinen, hengellinen persoona. Hän on persoonallinen; hänellä on persoonallisuus. Jumala ei ole ”elämänvoima” tai jokin persoonaton mystinen tunnelma, joka leijuu ulkoavaruudessa. Hän ajattelee ja sanoo asioita. Hän liittyy luomukseensa. Hän ottaa ilon, hän on mustasukkainen, hän on rakkaus, hän on oikeudenmukainen, hänellä on vihaa ja vihaa, hänellä on armo ja armo.
”…Isä…”
uskontunnustus antaa meille valtavan ymmärryksen siitä henkilökohtaisesta tavasta, jolla Jumalamme meihin liittyy. Uskomme Jumalaan, Isään. Kun Jeesus alkoi opettaa opetuslapsilleen, miten suhtautua Jumalaan, hän viittasi Jumalaan sanalla ”abba” eli ”isä.”Sananmukaisemmin” abba ”on kuin sanamme” isä ”tai ” isä”.”Käsitys Jumalasta isänä ei ollut uusi Jeesuksen ajan ihmisille, mutta se ei varmastikaan ollut vallitseva tapa, jolla ihmiset viittasivat Jumalaan. Mutta Jeesus tuli näyttämään meille, millainen ainoa tosi Jumala on: rakastava isä riippuvaisille lapsille.
”…Kaikkivaltias”
Jumala isänä osoittaa, että hänen jumaluutensa koostuu isällisestä rakkaudesta, armosta ja kärsivällisyydestä. Mutta uskontunnustus muistuttaa meitä siitä, että tämä Jumala isänä ollessaan on edelleen Jumala. Hän on ” isä Kaikkivaltias.”
Biblical Attributes of God
1. Kaikkivoipaisuus. Jumala on kaikkivoipa. Jumala on ikuinen, eikä mikään ole hänelle mahdotonta. (Jeremia 32:17)
2. Kaikkivaltius. Jumala on läsnä. Koska Jumala on suvereeni ja henki, hän näkee kirjaimellisesti kaiken kerralla ja on kaikkialla yhtä aikaa. (Jeremia 23:23, 1.kuningasten kirja 1:27 ja Psalmi 139:1)
3. Kaikkitietävyys. Koska Jumala on kaikkivoipa ja läsnä oleva, hän on kaikkitietävä. (Psalmi 147:5, Sananlaskut 15:3 ja heprealaisille 4:13)
4. Suvereniteetti. Jumala on todella kaikkivoipa, ja siksi hän hallitsee. Jumalaa ei voida tehdä tyhjäksi juuri siksi, että hän on Jumala. (Sananlaskut 16:9, 2.Mooseksen kirja 4:11, Psalmi 115:3)
5. Pyhyys. Jumala on täysin täydellinen, täysin ” muu ” ja täysin oikeudenmukainen. (Ilmestys 4: 8)
apostolisen uskontunnustuksen merkitys: Jeesus Kristus
”…Ja Jeesus Kristus, hänen ainoa poikansa, meidän Herramme”
noin puolet uskontunnustuksesta keskittyy Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja työhön, jonka aikaansaannoksista tuli evankeliumi.
me liitämme Isän Pojan kanssa, koska tunnemme Isän vain Pojan kautta (Matt.11:27), koska poika tekee Isän tahdon (Joh. 4:34, Joh. 10:25), ja koska poika on tasavertainen isän kanssa (Joh. 5:18)
me emme tiedä näitä asioita ensisijaisesti uskontunnustuksesta vaan kirjoituksista, uskontunnustus tiivistää.
kun apostoli Pietari julistaa: ”sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (Matt.16:16), Jeesus vahvistaa vakaumuksensa ja lupaa, että helvetin portit eivät voita kirkkoa, joka pitää kiinni tästä opista (Matt. 16: 17).
Pyhän Hengen vaikutuksesta Paavali kertoo 1.Kor. 1:9: ssä kolme tärkeää asiaa Jeesuksesta, jotka uskontunnustus vahvistaa: Hän on poika, Kristus ja Herra.
Jeesus-poika
Raamattu puhuu Jeesuksesta ”poikana” kahdella ensisijaisella tavalla: ihmisen poikana ja Jumalan Poikana. Molemmat ovat tärkeitä titteleitä, jotka ovat jollain tapaa samanlaisia, mutta myös ainutlaatuisia.
- arvonimellä ”Ihmisen Poika” on perinteisesti apokalyptinen merkitys. Se on messiaaninen arvonimi, ja se välittää tyypillisesti tunteen jumalallisesta kuninkaallisuudesta ja messiaanisesta täyttymyksestä. Kun Raamattu ennustaa ihmisen tulevasta Pojasta ja ennustaa Kristuksen saapumisen, niin se viittaa sen jumalallisen kuninkaan huippukohtaan ilmaantumiseen, jonka Jumala on määrännyt vapauttamaan kansansa ja asettamaan kaikki oikeuksiin. ”Ihmisen Poika” ei merkitse luonnostaan sitä, että arvonimen kantaja on Jumala. Mutta Raamatun toinen päälinja puhuu Jeesuksen poikuudesta.
- ”Jumalan Pojan” arvonimi ei kerro ainoastaan Jeesuksen erityisestä suhteesta Isään, vaan hänen ainutlaatuisesta olemuksestaan, joka on jaettu isän kanssa. Toinen vanha ortodoksisen uskon asiakirja, Nikean uskontunnustus selittää:
” … Jumalan ainosyntyinen Poika, isästä siinnyt kaikkien maailmojen edessä; Jumalan Jumala, valon valo, hyvin Jumalan Jumala; siinnyt, ei tehty, ollen yhtä olemusta Isän kanssa, jonka kautta kaikki on tehty.”
yhdessä mielessä tietysti kaikki uskovat ovat Jumalan poikia ja tyttäriä. Mutta ei siinä olennaisessa merkityksessä, että Jeesus on Jumalan Poika. Itse asiassa Joh. 1: 12 kertoo meille, että vain Jeesuksen poikuuden kautta (jonka Joh.1 ja muut raamatunkohdat opettavat olevan ikuinen) saamme oikeuden tulla itse Jumalan lapsiksi.
kun Raamatussa (kuten 1.Kor. 1:9: ssä) ja Apostolisessa Uskontunnustuksessa viitataan Jeesukseen poikana, he tunnustavat hänen jumaluutensa. (Joh. 5: 18, Joh. 10: 30, Joh. 10:33)
Jeesus Kristus
sana Kristus (joka tarkoittaa ”voideltua”) on viittaus Jeesuksen kuninkuuteen. Nimityksen ”Ihmisen Poika” tavoin arvonimi ”Kristus” viittaa Jeesuksen osaan Israelin Messiaana.
Jeesuksen kutsuminen ”Kristukseksi” antaa hänelle täyttymyksen juutalaisten odotukselle tulevasta kuninkaasta, joka on Jumalan lähettämä saattamaan kaikki lopulta oikeuksiinsa, ennallistamaan valtakunnan ja aloittamaan Shalomin aikakauden.
mutta raamatullisesti puhuen Jeesuksen kuninkuus ei ole edeltäjiensä veroinen. Ja vaikka juutalaiset eivät odottaneetkaan, että Messias olisi Jumala — nykyajan kristittyjen yleinen anakronistinen erehdys — uudessa liitossa paljastettu totuus vaanii kuitenkin vanhan liiton varjoissa. Kautta profeettojen, Jumala lupaa olla Israelin kuningas itse. KS. esimerkiksi Jesajan 43:15, Jesajan 44:6 ja Jesajan 9: 6.
Uusi testamentti yhdistää Jeesuksen kuninkuuden myös hänen jumaluuteensa. Paavali Roomalaiskirjeen 9: 5: ssä kertoo, että Kristus on kaikkien Jumala. Heprealaiskirjeen 1: 8: ssa me luemme, ”sinun valtaistuimesi, Jumala, on aina ja iankaikkisesti”, ja tämä sanotaan pojalle.
Jeesus Herra
Jeesuksen herruus on hänen suvereenisuutensa vahvistamista, ja suvereenisuuden vahvistaminen — erityisesti sellainen täydellinen suvereenisuus, joka mainitaan Heprealaiskirjeen 1:3:ssa, kolossalaiskirjeen 1:15: ssä ja Ilm.5: 13: ssa — on jumaluuden vahvistamista.
Kun Raamattu sanoo, että Jeesus on Herra, he eivät sano vain, että hän on johdossa, vaan että hän on johdossa niin kuin Jumala on johdossa, koska hän on itse asiassa Jumala (esim.Hepr. 1:3 ”Hänen kirkkautensa hehku ja hänen olemuksensa tarkka jälki”). Koko evankeliumeissa, itse asiassa, viittaukset Jeesukseen ”Herrana” sisältävät Vanhan testamentin käytön jumalallisesta nimestä Herra (Jahve), rinnastaen suuren minä olen-sanan inkarnoituneeseen sanaan.
uskollinen Kolminaisuusoppi on olennainen osa ortodoksista kristillisyyttä, ja apostolinen uskontunnustus auttaa meitä tässä suhteessa. He ovat kukin selvästi, mutta täysin ja ikuisesti ja samanaikaisesti yksi Jumala.
näin uskontunnustus on uskollinen opas pelastavaan uskoon. Jos haluamme uskoa Kristukseen pelastuaksemme, meidän täytyy varmistaa, että se on todellinen Kristus, johon uskomme.
Apostolinen uskontunnustus ja inkarnaatio
”…joka sai alkunsa Pyhästä Hengestä,
syntynyt Neitsyt Mariasta…”
Tämä lyhyt lause kiteyttää opin, jota kutsumme ”inkarnaatioksi”, eli Jeesus Kristus oli sekä täysin Jumala että täysin ihminen. Kolmiyhteisen Jumaluuden toinen persoona, iankaikkisesti siinnyt poika, asui lihassa. Hän oli Jumalan ruumiillistuma.
Apostolinen uskontunnustus ei yritä selittää tämän häkellyttävän totuuden logiikkaa, vaan vain vahvistaa sen muistuttamalla, ettei Jeesuksella ollut maallista biologista isää. Neitsyt Marian raskaus tapahtui Pyhän Hengen voimalla, jonka lupaus on kronikoitu Luukkaan 1: 35: ssä.
the Jesus was a historical man is beyond (miltei) all doubt. Hänen olemassaolonsa todistavat sekä uskonnolliset että maalliset muinaiset historioitsijat. Jeesuksen ihmisyys ei ole tyypillisesti ihmisten vastaväite kristillisen teologian väitteille. Monet eivät hyväksy hänen syntymäänsä Maria-nimiselle nuorelle naiselle. Ei, vaan Jeesuksen jumaluus nostaa kulmakarvoja ja asettaa haasteita. Mutta Raamattu viittaa Kristuksen jumaluuteen lukuisissa kohdissa (Fil.2:6, Kol. 1:15, 1. Joh. 1:20, 2. Piet. 2:1, Ap. T. 20:28 ja joh. 10:30-33).
Jeesus syntyi neitsyestä, uskontunnustus väittää. Monet epäilijät väittävät nykyään, että” Neitsyt ” voi raamatullisessa ja historiallisessa merkityksessä tarkoittaa vain naimaikäistä nuorta tyttöä. Tämä on epäilemättä totta. Mutta Raamatun kirjoittajat eivät ymmärtäneet ”Neitsyen” tarkoittavan tätä. Vaikka Jesaja ei olisi voinut nähdä ennalta oman hengen hengittämän ennustuksensa täyttä merkitystä (Jesaja 7:14), Matteuksen evankeliumi antaa meille täyden merkityksen: ”ei tuntenut häntä ennen kuin hän oli synnyttänyt pojan.”
Raamatun todistusaineisto Jeesuksen jumaluuden puolesta on runsas. Sen, että monet juutalaiset ensimmäisellä vuosisadalla alkoivat palvoa Häntä niin kuin Jumalan pitäisi antaa meille vielä enemmän viitteitä siitä, että todisteet Hänen jumalallisuudestaan koettiin melko voimakkaiksi, jopa ylivoimaisiksi. Mutta se ei ole estänyt haasteita kautta vuosisatojen.
ortodoksinen kristinusko kuitenkin seisoo aina Pietarin helvetin voittaneen tunnustuksen varassa, että Jeesus on ”Kristus, elävän Jumalan Poika” (Matt.16:16).
kannatamme tätä tunnustusta, koska tiedämme sen olevan olennainen osa Kristuksen evankeliumia. Sen kieltäminen, että Jeesus oli joko täysin Jumala tai täysin ihminen, merkitsee sen pelastuksen kieltämistä, jonka Jumala-ihminen Jeesus on ostanut. Inkarnaatio on ratkaiseva syntien anteeksiannon ja iankaikkisen elämän lahjan hyvän uutisen kannalta. Todellisuus on tämä: vain ihmisen pitäisi maksaa hinta ihmiskunnan synneistä, mutta vain Jumala voisi maksaa hinnan ihmiskunnan synneistä. Näin ollen Jeesuksessa Kristuksessa ”ihmisen” ja ”Jumalan” pitäisi yhdistyä täydellisessä maksussa ja puhtaassa anteeksiannossa.
Jared C. Wilson on kirjoittanut teokset your Jesus Is Too Safe, Abend, Gospel Wakefulness ja Seven Daily Sins sekä artikkeleita ja esseitä, jotka esiintyvät lukuisissa julkaisuissa. Hän on pastori Middletown Church Middletown Springsissä Vermontissa, jossa hän asuu vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa. Käy hänen luonaan verkossa osoitteessa www.gospeldrivenchurch.com
Artikkelikuva: Viimeisen ehtoollisen mosaiikki, kirjoittanut Giacomo Raffaelli