Pesimäedit
elävä kasvattaja alavilla kosteikoilla, joilla on puita, metsähaikara rakentaa suuren tikkupesän puuhun. Makeanveden elinympäristöissä se pesii mieluiten puissa, jotka ovat halkaisijaltaan suurempia. Se pesii kolonialistisesti, jopa 25 pesää yhdessä puussa. Näiden pesien korkeus vaihtelee; jotkin lyhyemmissä mangrovepuissa sijaitsevat pesät ovat noin 2,5 metrin korkeudessa, kun taas korkeus on noin 6.5 metriä korkeampia mangrovepuita. Taxodium-puilla se pesii yleensä latvahaarojen lähellä, usein 18-24 metrin (59-79 jalan) korkeudella maanpinnasta. Itse puuhun valitaan yleensä isojen raajojen haarat tai paikat, joissa useampi oksa risteytyy.
itse pesän koiras rakentaa yhdyskunnasta ja lähiympäristöstä kerätyistä risuista ja vihreistä risuista. Vehreyttä aletaan yleensä lisätä ennen munintaa, mutta sen jälkeen, kun risujen päärakenne on valmis. Sen lisäystiheys vähenee munien kuoriutumisen jälkeen. Tämä vehreys toimii pesän eristämiseksi. Valmistuessaan pesä on läpimitaltaan noin metrin, keskiviheralueen ollessa halkaisijaltaan keskimäärin noin 28 senttimetriä. Pesän reunan paksuus on yleensä 12-20 senttimetriä (4,7-7,9 tuumaa).
Metsähaikarat, joilla ei ole pesää, yrittävät silloin tällöin vallata toisten pesiä. Tällaisia pesänvaltauksia tekee useampi kuin yksi lintu. Poikaset ja munat heitetään ulos pesästä noin 15 minuutin kuluessa. Jos pesässä on vain yksi kattohaikara, kun se pakotetaan ulos, se yleensä odottaa, että sen puoliso yrittää vallata pesän takaisin.
pesintä aloitetaan vedenpinnan laskulla yhdistettynä kalojen tiheyden kasvuun (ensin mainittu todennäköisesti käynnistää jälkimmäisen). Tämä johtuu siitä, että vedenpinnan lasku ja kalojen lisääntynyt tiheys mahdollistavat riittävän määrän ravintoa poikasille. Tämä voi tapahtua milloin tahansa marraskuun ja elokuun välillä. Sen aloittamisen jälkeen pesintä kestää noin neljä kuukautta.Tämä lintu munii yhden kytkimen kolmesta viiteen kermanväristä munaa, jotka ovat noin 68 x 46 millimetriä (2,7 x 1,8 tuumaa) kooltaan. Nämä munat munitaan tavallisesti yhdestä kahteen päivän välein ja molemmat sukupuolet hautovat niitä 27-32 päivää. Haudonta-aika alkaa, kun ensimmäinen muna on munittu. Ensimmäisen hautomisviikon aikana vanhemmat eivät mene kauas yhdyskunnasta, lukuun ottamatta lyhyitä matkoja, joilla hautomaton lintu hankkii ravintoa, juo ja kerää pesimämateriaalia. Ensimmäisen viikon jälkeen hautomaton lintu viettää vähemmän aikaa yhdyskunnassa, vaikka munia ei koskaan jätetä vartioimatta. Muutaman tunnin hautomisen jälkeen tämä lintu pitää joskus tauon venyttääkseen, sukiakseen itsensä, järjestääkseen pesäaineksen uudelleen tai kääntääkseen munat. Munat kuoriutuvat munimisjärjestyksessä siten, että kunkin munan kuoriutumisajankohdan välillä on muutama päivä.
poikaset kuoriutuvat altricial, eivät pysty liikkumaan ja painavat keskimäärin 62 grammaa (2,2 unssia). Niitä haudotaan ensimmäisen viikon kuoriutumisen jälkeen ja sen jälkeen sateella ja yöllä. Poikaset jätetään yksin vähintään kolmen viikon ikäisinä, jolloin toinen vanhemmista etsii ravintoa ja toinen vartioi pesää ja poikasia. Kun poikaset ovat vähintään kolmen viikon ikäisiä, ne ovat riittävän suuria pysyäkseen ja suojellakseen pesää. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun poikaset tulevat aggressiivisemmiksi, kun niille esitetään vieraita esineitä tai eliöitä. Ne joustavat 60-65 päivän kuluttua kuoriutumisesta ja saavuttavat sukukypsyyden neljän vuoden iässä, vaikka ne yleensä onnistuvat joustamaan poikasista vasta viidentenä ikävuotenaan.
kuoriutumismenestys eli niiden lintujen osuus, joilla oli vähintään yksi muna, joka kuoriutui vuodessa, metsähaikarasta on noin 62 prosenttia. Tämä voi kuitenkin vaihdella suuresti, sillä pesäkkeiden kuoriutumisprosentti on noin 26 – 89. Poikaset kuolevat herkimmin kuoriutumisesta kahden viikon ikään. Kaiken kaikkiaan noin 31 prosenttia pesistä tuottaa vähintään yhden varisevan linnun. Pesukarhut ja karakarat, erityisesti töyhtökarakat, ovat merkittäviä munien ja poikasten saalistajia. Muita syitä pesinnän epäonnistumiseen ovat pesien putoaminen, jolloin munat hajoavat sisältä. Tämä voi johtua monista tapahtumista, joista näkyvimpiä ovat huono pesänrakennus ja aikuisten väliset tappelut.
ravintokasvi
kuivana kautena metsähaikara syö enimmäkseen kalaa, jota täydentävät hyönteiset. Märällä kaudella taas kalat muodostavat noin puolet ravinnosta, ravut noin 30 prosenttia ja hyönteiset ja sammakot loput. Metsähaikara syö suurempia kaloja useammin kuin pienempiä kaloja, myös joissakin tapauksissa, joissa jälkimmäistä on runsaammin. On arvioitu, että aikuinen puuhaikara tarvitsee noin 520 grammaa (1,15 litraa) päivässä elättääkseen itsensä. Koko perheelle arvioidaan tarvittavan noin 200 kiloa (440 lb) pesimäkautta kohden.
metsähaikara saalistaa yleensä parvissa, kun se ei lisäänny, ja yksin ja pienissä ryhmissä, kun se lisääntyy. Kuivana kautena kattohaikara saalistaa yleensä kävelemällä hitaasti eteenpäin nokka veden alla haparoiden samalla ruokaa. Kosteana kautena tätä menetelmää käytetään noin 40% ajasta ruoan pyydystämiseen. Tänä aikana käytetään noin 35% ajasta jalkasekoitusta, jossa kattohaikara kävelee hyvin hitaasti nokka vedessä samalla, kun se pumppaa jalkaansa ylös ja alas ennen jokaista askelta. Molemmat metsästystavat ovat ei-visuaalisia.
koska haikaralla ei ole näköhavaintoja, se tarvitsee matalaa vettä ja suurta kalatiheyttä onnistuakseen ravinnonhankinnassa. Veden, että se saalistavat aikana kuiva kausi keskimäärin noin 17 senttimetriä (6,7 tuumaa) syvyys, kun taas märällä kaudella, vesi on yleensä noin 10 senttimetriä (3,9 tuumaa) syvä. Kuivana kautena tämä kattohaikara ruokailee mieluiten vesissä, joissa ei ole emergenttiä kasvillisuutta, kun taas kosteana kautena se suosii alueita, joissa kasvillisuus nousee keskimäärin 10-20 senttimetrin (3,9-7,9 tuumaa) pinnasta. Tämä lintu voi kulkea yli 80 kilometriä päästäkseen saalistuspaikoille, mikä mahdollistaa sen pääsyn monenlaisiin elinympäristöihin.
molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia pulauttamalla ruokaa pesän lattialle. Poikaset ovat pääasiassa ruokittuja kaloja, jotka ovat 2-25 senttimetrin pituisia (0,79-9,84 tuumaa), jolloin kalan pituus yleensä kasvaa poikasten vanhetessa. Poikasten saaman ravinnon määrä muuttuu ajan myötä, ja niitä ruokitaan enemmän päivittäin kuoriutumisesta noin 22 päivään, jolloin ravinnonsaanti vähenee. Tämä jatkuu noin 45 päivään asti, jolloin ruoan kulutus alkaa vähentyä. Poikanen syö kaiken kaikkiaan noin 16,5 kiloa ennen kuin se lähtee lentoon.
FlightEdit
lentäessään tämä lintu käyttää kahta eri tekniikkaa. Kun ei ole riittävän lämmintä ja kirkasta, kuten myöhään iltapäivällä tai pilvisinä päivinä, tämä kattohaikara heiluttaa siipiään ja liitelee lyhyitä aikoja. Kun on lämmintä ja kirkasta, tämä lintu liitää noustuaan vähintään 610 metrin korkeuteen räpyttämällä jatkuvasti siipiään. Sen jälkeen se voi liitää 16-24 kilometrin matkoja (9,9-14,9 mi). Sen ei tarvitse räpytellä siipiään tänä aikana, koska lämpimät termiinit ovat riittävän voimakkaita kannattelemaan sen painoa. Koska liito säästää energiaa, tämä kattohaikara käyttää tätä menetelmää lentääkseen kaukaisemmille alueille. Se lentää niska ojennettuna ja jalat perässä.
lentäessään saalistusalueille metsähaikaran nopeus on keskimäärin noin 24,5 kilometriä tunnissa (15,2 mph). Floppauslennolla se tekee 34,5 kilometriä tunnissa (21.4 mph), ja noin 20 kilometriä tunnissa (12 mph) liitämällä.
erittyminen ja lämmönsäätely
pesimäaikana metsähaikara ulostaa yleensä pesänsä reunan yli, kun taas poikaset ulostavat yleensä sisälle. Aikuisen ulostamistapa eroaa lämpötilan perusteella. Normaalisti se erittää nojaamalla eteenpäin ja nostamalla hieman häntäänsä, jolloin jäte joko menee suoraan alas tai hieman taaksepäin. Kun on kuuma, AIKUINEN asettuu kuitenkin eri asentoon ja liikuttaa nopeasti häntäänsä alaspäin ja eteenpäin samalla, kun se kiertää kehonsa ympäri tähdätäkseen taaksepäin taivutettuun jalkaan (tätä kutsutaan urohidroosiksi). Kumpaan jalkaan tähdätään vuorotellen. Jalkoihin suunnattu uloste on nestettä ja vetistä. Se osuu yleensä sääriluun keskikohdan ympärille ja valuu säärtä pitkin suomujen ohjatessa sitä. Tämä johtaa haihtumiseen, mikä tekee tästä lämmönsäätelymenetelmän. Lämpötila, jossa tämä alkaa on hieman yli kynnys läähätys, joista jälkimmäinen tapahtuu noin 41,7 °C (107,1 °F) ja yli, verrattuna normaaliin ruumiinlämpöön noin 40,7 °C (105,3 °F). Kuumalla säällä pesivät aikuiset myös varjostavat poikasiaan siivillään.